Kirjoittanut Saila Seppo

KallioLuonto on merkinnyt minulle paljon jo lapsena. Vartuin kukkien ja puiden ympäröimänä vanhempieni kauppapuutarhassa. Kuljin jo yksivuotiaana kasvihuoneella ja näin, miten vanhempani hoitivat kukkia. Kolmivuotiaana vastailin puhelimeen ja kerroin asiakkaille asioita. Opin silloin, että kukkia ja mansikoita myytiin ostaville asiakkaille. Meillä oli isot mansikkamaat, kun olin aivan pieni. Kurjaa oli kun mansikoita ei saanut syödä, jos ne oli varattu jollekin asiakkaalle. Oli opittava myytävien kukkien ja kedolla kasvavien kukkien ero. Minä sain leikkiä rauhassa kedon kukilla ja metsän puilla. Sain poimia mielin määrin kauniita kukkakimppuja luonnon kukista.

Ison siirtokiven päällä leikimme kotileikkejä. Kivi räjäytettiin tien rakentamisen vuoksi, kun kävin viimeisiä vuosiani koulua. Metsässä oli lisää kiviä ja kuljimme metsässä muutenkin kodin jatkeena. Keväisin seurasimme puroja ja veden virtausta. Kesällä poimimme marjoja metsässä. Syksyllä kävimme vanhempien kanssa etsimässä sieniä metsästä. Oli oltava tarkkana myrkyllisten sienien vuoksi. Joitakin metsän kasveja söimme, kuten käenkaalin lehtiä (Oxalis acetosella).

Meillä viljeltiin neilikkaa, krysanteemia ja ruusuja kasvihuoneessa. Kasvihuoneessa neilikat, ruusut, krysanteemit kasvoivat kasvihuoneen lattialla eli reunoilla multalattialla. Jos maassa ei kasvanut mitään, tilalla oli pöytä. Sen päällä oli esimerkiksi ruukkukasveja.  Syksyllä kasvihuoneessa kasvaneet krysanteemit piti huolellisesti peittää joka ilta seitsemän aikaan mustilla muoveilla, jotka aamulla vedettiin pois kahdeksan aikaan. Krysanteemit tarvitsivat pitkän yön, jotta kukkivat kauniisti. Krysanteemeja oli monen värisiä ja eri lajikkeita. Yksi hyvin kaunis valkea laatu oli sellainen, että kun sen pallomaista kukkaa hiukankin tönäisi, se nuukahti. Oli siis oltava hyvin tarkka, kun käsitteli kukkaa ja oli varoitettava myös asiakasta. Kasvihuoneen katossa kiersi viiniköynnös ja viinirypäleitä saimme syödä kesäisin. Olin ylpeä omista viinirypäleistämme ja tarjosin niitä koulussa muille. Kasvihuoneen katosta roikkui puukehikko, jossa kauniit orkideat kasvoivat.

Jouluksi kasvoi sipuleista erivärisiä tulppaaneja, papukaija- tai kerrottuja tulppaaneja, sinisiä, valkoisia tai vaaleanpunaisia voimakastuoksuisia hyasintteja, sinisiä, keltaisia tai valkoisia krookuksia, punaisia ja valkoisia joulutähtiä ja hehkeitä valkoisia tai punaisia atsaleoita. Joulutähtiä piti peitellä ja siirrellä.  Muistan, kun kerran olohuoneemme oli täynnä joulutähtiä. Luulisin jostain lämpötilasyystä. Pääsiäiseksi kasvoi sipuleista erilaisia narsisseja, jotka olivat enimmäkseen keltaisia. Minä olen syntynyt keväällä, pääsiäisen aikoihin, joten keltaiset narsissit liittyvät syntymäpäiviini.

Kesällä kukkia kasvoi myös ulkona ja opin tuntemaan perennat, jotka nousivat maan alta joka kevät. Tällaisia ovat esimerkiksi usean väriset leimukukat (Phlox paniculata) ja valkoinen harsokukka (gypsophila paniculata). Toiset kasvit kylvettiin siemenistä peltoon, kuten keltaoranssit kehäkukat ja siniset sekä muun väriset ruiskaunokit. Sellaiset kasvit kylvettiin lasin alle, jotka olivat kylmälle erityisen herkkiä. Keväisin saattoi olla kylmiä öitä ja siksi viljelylavat olivat tärkeitä. Kyse oli oikeastaan eräänlaisesta matalasta pienoiskasvihuoneesta. Puisen kehikon päälle laitettiin lasit, ja saatiin näin kevätaikaan luotua suotuisammat kasvuolosuhteet taimille. Monet kasvit kylvettiin siemeninä laatikkoihin, aluksi puulaatikkoihin, sitten muovilaatikkoihin ja lopuksi Styrox-laatikkoihin. Tutustuin näihin kaikkiin laatikkoihin vanhempieni kauppapuutarhassa. Laatikoita piti siirrellä paikasta toiseen esimerkiksi paikan lämmön mukaan tai jostain muusta syystä. Kun siemenistä oli noussut taimia, jotka olivat toisissaan kiinni, ne koulittiin. Orvokin taimet istutettiin pienin välein multalaatikkoon. Lopulta orvokit istutettiin maahan tai ne oli myyty sitä ennen. Kukkamaita kiusasivat rikkaruohot, jotka oli kitkettävä pois. Erityisesti helteillä kukkia oli kasteltava alinomaa pitkien vesiletkujen avulla.

Kesällä ruukuissa kasvatettiin petunioita. Niitä oli tumman sinisiä, syvän punaisia, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Muita myytäviä kesäkasveja olivat voimakastuoksuiset ruskeanoranssit samettiruusut, upeat korkeat eriväriset gladiolukset, syvänsiniset iirikset, monen väriset kauniit asterit, punaiset ja valkoiset annansilmät, monenlaiset ja –väriset begoniat, vaalean oranssit hennot krassit, tukevat eriväriset daaliat, siniset sinitähtöset, punaiset ja valkoiset ikkunalla viihtyvät viileässä talvenkin yli pääsevät pelargoniat, monen väriset salaperäiset leijonankidat (Antirrhinum mapis), punaiset vedenpisarat, kirkkaan punaiset salviat (Salvia splendens), siniset tai valkoiset lobeliat (Lobelia erinus), valkeat kauniit kallat ( calla), komeat liljat, punaiset pionit (Paeonia), päivänkakkaramaiset marketat. Punakukkaisia syklaameja, joilla oli korvamuotoiset lehdet myytiin loppukesällä.

Kesällä leikkokukkia olivat erimerkkiset ruusut eri väreissä. Queen Elisabet oli kaunis, upea vaalean punainen ruusu, Mersu oli lohenpunainen ja kestävä ruusulajike ja Peace oli kaunis hillitty keltainen ruusu. Kun ruusuja jalostettiin kestämään pidempään maljakossa, saattoi niiden kaunis tuoksu laimentua. Ruusuja oli keltaisia, eri punaisen sävyjä ja valkoisia. Oli pitkävartisia ylväitä ruusuja kuten Queen Elisabet ja tertturuusuja, kuten kirkkaan punainen Nina Weibull ruusu. Äitienpäivänä myytiin ruukkuruusua ns. äitienpäiväruusua. Saattoi olla ruusuköynnöksiä tai pihaan istutettavia ruusunjuuria.  Rakastin ruusuja ja osasin herättää henkiin nuukahtaneen ruusun, vuolin vartta ja makuutin ruusua kylmässä vedessä kunnes se virkosi.  Tuskaakin ruusut tuottivat, kun piti perata rikkaruohoja ruusupedistä kuumassa kasvihuoneessa. Helposti käsiin tuli naarmuja ja liian kuumassa oli raskasta työskennellä.

Muistan, ettei meillä ei ollut yhtä paljon erilaisia begonioita ruukuissa kuin kilpailijalla torilla. Punaisella, keltaisella tai valkoisella värillä kukkivat begoniat olivat jänniä kukkia, sillä niiden oksat ja varret menivät helpolla vahingossa poikki.

Neilikat (Dianthus caryophyllus) olivat leikkokukkia kasvihuoneelta. Neilikoiden kasvatus vaati työtä, sillä heikommat haarat piti napsasta pois. Valkoista neilikkaa värjättiin eri väreillä. Neilikka on vierailukukka, se on korrekti eri tilanteisiin. Hienompiin tilaisuuksiin, jopa häihin, sopi valkoinen ihanasti tuoksuva kielo.  Hajuherneet kasvoivat korkeaa verkkoa vasten ja ne kiipesivät korkeuksiin. Hajuherneissä oli suloisen kaunis tuoksu ja niiden värit olivat terälehden ohuita. Orvokeista sai kauniita kukkakimppuja. Erityisesti ihastuin monivuotiseen sinikukkaiseen sarviorvokkiin (viola cornuta), jota kasvoi iso maa-alue. Harsokukan kanssa sai syntymään sinivalkoisia asetelmia, joita ilolla kokosin. Keltaiset tai valkoiset tuoksuvat freesiat olivat kauniita, kuten sininen Iiris ja eriväriset Gladiolukset. Auringonkukat olivat komeita ja painava kukinto tarvitsi tukevan varren. Tein kukista kimppuja myytäväksi torilla yhdessä äidin kanssa. Kymmenen vuotiaana olin ensimmäistä kertaa yksin myymässä torilla kukkia. Aluksi kapuu ei käynyt ja mietin miksi. Ostin toiselta myyjältä harsokukkaa ja tein kukkaniput uusiksi harsokukan kanssa. Kauppa kävi. Kun asiakkaat ostivat useita kukkia ja niistä tehtyjä kimppuja, oli laskettava päässä hinnat. Osasin laskea ja nautin työstäni. Kahdeksantoistavuotiaana vuokrasin kesäksi kukkakioskin, jossa myin kukkia. Hinnoittelin kukat selvittämällä ensin torihinnat ja kerroin ne kahdella kioskini hinnoiksi. Kun asiakkaat valittivat hinnoista laskin niitä ja kun he olivat hyvin tyytyväisiä nostin hintoja.

Pihalta ja kedolta löytyi lisää kukkia horsmia, putkilokasveja, jotka kasvoivat ilman hoitoa tai istutusta, aivan itsekseen. Keväällä metsästä löytyi valkoisia valkovuokkoja. Purolta löytyi keltaisia rentukoita ja korkeita, ruskeita patukkamaisia osmankäämiä. Lammessa oli kauniita lumpeita. Peltojen reunoilta löytyi heinäkasveja, sinisiä kissan- ja harakankelloja, päivänkakkaroita, vaalean sinisiä lemmikkejä, myrkyllisiä keltaisia leinikeitä ja keltaisia sitkeitä voikukkia. Voikukista sai käteen inhottavaa mönjää. Kuolleen kukinnon paikalle syntyi siemenet ja niiden laskuvarjo. Olisi ollut kiva puhallella siemeniä lentoon, mutta aikuiset eivät halunneet minun  levittävän voikukan siemeniä. Joskus tein voikukan lehdistä salaattia syötäväksi. Päivänkakkaroista, kissankelloista ja muista kedon kukista tein kukkakimppuja.

Meillä oli myynnissä myös pensaita, kuten valkeat morsiusangervot, keltaiset hanhikit, siniset tai valkeakukkaiset syreenit, palaneen punaisten pienten lehtien happomarjat, valkean marjakukinnon lumimarjat ja korkeat tuijat. Alppiruusuja (Rhododendron) oli erivärisiä ja alppiruusu vaati samankaltaisia olosuhteita kuin atsaleakin vaati sisätiloissa. Maan happamuudella oli suuri vaikutus alppiruusun kasvuun. Samoin kasvi vaati jatkuvaa kosteutta. Veden varrella viihtyviä pajuja, puna-, valkea- ia ja mustamarjaisia viinimarjapensaita, vaaleanpunamarjaisia vadelmapuita ja vihreämarjaisia karviaispensaita oli myös myynnissä. Luumupuut ja omenapuut, joita oli kasvoi pihassa, tuottivat hyvän sadon. Molempia puita kasvoi myös myyntiin.

Meillä oli myös muita puita myynnissä, esimerkiksi marjakuusia, vantteria tammia, kaunislehtisiä vaahteroita, tiheitä katajia ja korkeita tuijia. Syksyllä keräilin maahan tippuneita lehtiä ja kuivatin ne kirjan lehtien välissä. Minulla on vieläkin niitä lapsena kerättyjä puiden lehtiä tallella laatikossa.

 Äiti ja isä tekivät hautajaisiin seppeleitä kuusen havuista ja kukista ja isä tekstasi nauhoihin asiakkaan haluaman tekstin. Toisinaan sureville tehtiin hautajaisiin kukkavihko.  Syksyllä kasvoivat kanervat ja äiti teki jäkäläseppeleitä.  Niitä vietiin haudoille. Jäkälää haimme metsästä. Krysanteemia myytiin maljakoihin syksyllä. Sillä oli kauniit lähes tuoksumattomat kukat ja se oli kaunis arkikukka.

Meillä myytiin myös ruukkukasveja koteihin. Tällaisia olivat esimerkiksi monella värillä kukkivat paavalinkukat, fiikukset, palmut, saniaiset, flamingonkukat ja kiinan ruusut.

Villiviinit kasvoivat tiilitalomme seinää ylöspäin. Keväällä ne saivat vihreät lehdet, jotka syksyllä muuttuivat punertaviksi ja lopulta ne pudottivat lehtensä ennen talven tuloa.

Lapsena opin kasvien eroja. Niiden kukinnot olivat erilaisia kuten myös lehdet sekä varret. Kukkia oli erittäin monenlaisia. Kukissa viehätti niiden tuoksut ja värit.

Valitettavasti olen tullut allergiseksi tuoksuille. En voi ollenkaan tuoda kotiini kukkia, en edes joulukukkia. Ihailen nykyään kukkia kaukaa tai kuvista. Greenbutton kukat voin tuoda kotiin sisälle ja nauttia niistä.

3 vastausta artikkeliin ”Minä, kukat ja puut

  1. Flower Company

    It’s so difficult to experience right data on the web journal. I truly adored understanding this post. It has fortified my confidence more. All of you make such an extraordinary showing with regards to with such Concepts… can’t let you know the amount I, I need to thank you for this enlightening read; I truly acknowledge sharing your post.

    Vastaa
  2. ig

    I loved as much as you’ll receive carried
    out right here. The sketch is attractive, your authored subject matter stylish.
    nonetheless, you command get bought an edginess over
    that you wish be delivering the following. unwell unquestionably come
    more formerly again as exactly the same nearly a lot often inside case you shield this hike.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *